fbpx

Rasvaimu

Rasvaimulla poistetaan kehon ylimääräisiä rasvakertymiä – toimenpide ei kuitenkaan korvaa laihduttamista. Tyypillisiä rasvaimualueita ovat vatsa ja kyljet, reidet, olkavarret sekä leuanalus ja kaula. Ihon kimmo-ominaisuuden tulee olla riittävän hyvä, jotta iho jaksaa palautua rasvaimun jälkeen uuteen hoikempaan muotoonsa. On mahdollista, että rasvaimua pitää täydentää ihon kirurgisella kiristyksellä, joko samassa leikkauksessa tai myöhemmin.

Vatsa, kyljet, reidet, olkavarret, kaula

Kirurginen toimenpide

Toipuminen 2-4 viikkoa

Laajemmissa rasvaimuissa käytetään WAL- rasvaimutekniikkaa (vesisuihkuavusteinen rasvaimu, Bodyjet), pieniin sopii myös perinteinen tekniikka. Toimenpide voidaan tehdä lähes aina paikallispuudutuksessa, mutta tilanteesta riippuen myös selkäydinpuudutuksessa tai nukutuksessa. Rasvaimun lopullinen tulos on nähtävissä noin 3 kuukauden kuluttua. Toimenpidealue on 1-2 viikkoa hivenen mustelmainen ja lievä turvotus väistyy vähitellen muutaman viikon kuluessa. Toimenpidealueen iho saattaa aluksi olla herkkä tai tunto paikoin myös alentunut. Nämä tasaantuvat toipumisen myötä. Rasvaimualueella voi myös tuntua lievää muhkuraisuutta paranemisvaiheen aikana. Toimenpiteen jälkeen tukitekstiilin käyttö 2-6 viikon ajan on välttämätöntä.

Vesisuihkuavusteinen rasvaimu

(Water-Assisted Liposuction, WAL, Body-Jet)

WAL-tekniikka (Water-Assisted Liposuction, vesisuihkuavusteinen rasvaimu) on menetelmä, jossa puudutus suoritetaan imukärjestä tulevalla matalapaineisella nestesuihkulla. Nestesuihkulla on myös rasvasoluja hellävaraisesti irrottava vaikutus. Vesisuihkuavusteinen rasvaimu eroaa tässä selvästi perinteisestä rasvaimusta, jossa rasvasolujen irrotus ja itse rasvaimu perustuvat mekaaniseen, kudoksia enemmän vaurioittavaan tekniikkaan ja voimakkaampaan imutehoon.

Vesisuihkuavusteisen rasvaimun edut

Vesisuihkuavusteisella rasvaimulla päästään tasaisempiin tuloksiin kuin perinteisellä tekniikalla, koska kudoksen paksuuden arviointi on luotettavampaa. Hellävaraisuuden vuoksi mustelmat, turvotus ja tuntohäiriöt ovat vähäisempiä kuin perinteisen rasvaimun jälkeen. Toimenpiteen voi pääsääntöisesti tehdä paikallispuudutuksessa, koska kudokset venyvät ja vaurioituvat vähemmän, minkä vuoksi toimenpide on myös selvästi kivuttomampi.

 

Vesisuihkuavusteisen rasvaimun tekniikka

Vesisuihkuavusteisessa rasvaimussa ihonalaiskudokseen suihkutetaan kanyylillä keittosuolaa, jossa on puuduteainetta ja verisuonia supistavaa adrenaliinia. Itse rasvaimu tapahtuu muutamien pienten 3-5 mm reikien kautta, jotka paranevat muutaman viikon jälkeen käytännössä huomaamattomiksi.

Rasvaimun jälkeen

Rasvaimualueelle jää tyhjä kolmiulotteinen verkkomainen sidekudoslokerosto, joka vetäytyy kasaan ja supistuu tukitekstiilien alla. Oikein toteutettu tukitekstiilijälkihoito on ensisijaisen tärkeää parhaan tuloksen saavuttamiseksi. Imetyt rasvasolut poistuvat kehosta lopullisesti. Rasvasoluja voi kuitenkin muodostua lisää rasvan kantasoluista, jos energiansaanti on liiallista. Myös jäljelle jääneet rasvasolut voivat suurentua lihomisen myötä. Samoin kuin tapahtuu alueilla, joista rasvaa ei ole imetty. Lihominen rasvaimun jälkeen voi olennaisesti huonontaa rasvaimutulosta.

Rasvaimu puudutuksessa vai nukutuksessa?

Aina muutamaan desilitraan asti rasvaimu on pieni toimenpide ja se voidaan tehdä yksinomaan paikallispuudutuksessa. Kun imumäärä kasvaa litroihin, rasvaimusta tulee varsin suuri leikkaus. 3-5 litran rasvaimu on jo suuri toimenpide. Rasvaimu rinnastetaan muihin suuriin leikkauksiin ja tehdään leikkaussaliolosuhteissa steriilisti. Mitä suurempi rasvamäärä suunnitellaan poistettavaksi, sitä useammin leikkauksessa tarvitaan paikallispuudutuksen ja tavanomaisten kipulääkkeiden lisäksi rauhoittavaa lääkitystä sekä tarvittaessa vahvempaa kipulääkitystä anestesialääkärin valvonnassa. Rasvaimut pyritään kuitenkin tekemään siten, ettei potilasta tarvitse nukuttaa (yleisanestesia). Näin vältetään nukutukseen liittyvät riskit ja saavutetaan mahdollisimman hyvä lopputulos, kun potilas pystyy kääntymään ja liikuttamaan itseään. Eri asennot ja normaali lihasjännitys vaikuttavat siihen, miten pehmytkudokset (iho, rasva ja sidekudos) asettuvat. On siis suotuisaa ja turvallista, jos potilas pystyy kääntymään ja liikuttelemaan raajojaan. Vakavia komplikaatioita (esim. veritulppa) esiintyy lähes yksinomaan suurien, nukutuksessa tehtyjen rasvaimujen jälkeen.

Rasvaimusta toipuminen

WAL-rasvaimu on toimenpiteenä hellävaraisempi ja vähemmän kivulias, jolloin laajempiakin rasvaimuja voi tehdä paikallispuudutuksessa. WAL-imun jälkeen potilaat toipuvat nopeammin, koska kudosvauriot jäävät vähäisemmiksi. Osa potilaista ei ole tarvitse kipulääkkeitä lainkaan, mutta sen tarve on toki hyvin yksilöllistä. Tavallisesti kipulääkkeen tarvetta on 1-7 vrk:n ajan. Toimenpiteestä toipumisen kesto riippuu imualueesta ja työn luonteesta. Pienen rasvaimun jälkeen ei varsinaista toipumisaikaa tarvitse välttämättä lainkaan. Suuren 2-5 litran rasvaimun jälkeen kannattaa kuitenkin varautua noin 1-2 viikon poissaoloon työn luonteesta ja imualueesta riippuen.

Jäikö jotain kysyttävää?

Jos sinulle heräsi kysymyksiä tai haluaisit tietää lisää toimenpiteestä niin ota meihin yhteyttä. Me kerromme mielellämme lisää.

UKK

Rasvaimu soveltuu niille, joilla on korostunut rasvakertymä, joka ei reagoi suotuisalla tavalla painonpudotukseen tai joilla normaalipainosta huolimatta on epäsuhta tiettyjen alueiden rasvamäärässä. Rasvaimu ei sovellu lihavuuden hoitoon.

Rasvaimulla poistetut rasvasolut eivät tule takaisin, ne on poistettu pysyvästi. Jäljelle jää kuitenkin rasvasoluja, jotka voivat lihoa. Lihominen tapahtuu kuitenkin jäljelle jääneiden rasvasolujen suhteessa eli alueet, joissa on enemmän rasvasoluja, lihovat enemmän. Rasvaimualue lihoo vähemmän, koska rasvasoluja on jäljellä vähemmän. Lihominen huonontaa rasvaimun tulosta.

Rasvaimussa rasvaa poistetaan imukanyylillä pienten 3-5 mm imureikien kautta. Tasaisen rasvaimutuloksen saavuttamiseksi imu tapahtuu useista suunnista. Imureiät pyritään piilottamaan

Poimukohtiin, vanhoihin arpiin (venytysarvet), pigmenttiluomien rajapintaan tai muuhun huomaamattomaan paikkaan. Vesisuihkuavusteinen rasvaimu (WAL, Bodyjet) parantaa rasvan irtomaista ja tekee sen hellävaraisemmin.

Rasvaimun voi tehdä paikallispuudutuksessa ja rauhoittavassa lääkityksessä. Puuduteainemäärässä on kuitenkin tietty maksimi, johon asti sen käyttö on turvallista. Liian suuren määrän käyttö voi aiheuttaa myrkytysoireet. Laajemmat rasvaimut täytyy tehdä nukutuksessa. Laaja rasvaimu on tavallisesti suurempi kuin kahdeksan aluetta. Jos kudos on kovin napakkaa (esim. nuorella sidekudoksisempi rasva), nukutustoimenpide voi olla tarpeen jo pienemmällä aluemäärällä. Lisäksi puuduteaine vaikuttaa hivenen epäedullisesti rasvansiirron tarttuvuuteen.

Tavallisesti 1 viikon jälkeen turvotus on voimakkaimmillaan. Arkuus sen sijaan alkaa hellittämään tässä kohtaa. 1. viikon ajan kannattaa välttää yksipuolisia asentoja (pystyasento seisoen tai istuen), koska mustelmat ja turvotukset kasaantuvat painovoiman mukana. Tukitekstiilejä pidetään 2-3 kk, ensimmäinen kuukausi ympäri vuorokauden. Oikein toteutettu tukitekstiilihoito on olennainen tuloksen kannalta.

Rasvaimun lopullinen tulos näkyy noin 3 kuukauden kohdalla. Alkuun mustelmat ja neste turvottavat aluetta ja kudos muuttuu tiiviimmäksi, kunnes alkaa ohentumaan ja pehmenemään. Alueen pehmeneminen, tasaantuminen ja ihon supistuminen jatkuu kuitenkin edelleen 6-12 kk asti.

Lymfa- ja LPG-hoito edistää tietyissä tapauksissa rasvaimusta toipumista selvästi (korostunut turvotus ja kudostiiviys). Haittaa hoidoista ei ole, kunhan ne aloittaa varovasti eikä liian aikaisin. Hoidot voi varovaisesti aloittaa 2-3 viikon kohdalla rasvaimusta. 1-2 hoitokertaa viikossa 10 hoidon sarjana on usein sopiva kokonaisuus. Voimakkaampaa irrottavaa arpihierontaa ei kannata tehdä ensimmäisten parin kk aikana. Kudostilanteen tulee rauhoittua ensin.

Lihominen huonontaa rasvaimutulosta. Erityisesti ero kohtaan, johon ei ole tehty rasvaimua, korostuu, koska rasvaimetty kohta ei liho entiseen tapaan.

Rasvaimulla haettu muodonkorjaus tai kontrasti vähenee, kun ympäröivä alue laihtuu suhteessa enemmän. Lisäksi rasvaimettyyn kohtaan voi ilmaantua epätasaisuuksia, jos laihtuminen on voimakasta.