Rintojen suurennusleikkaus
Rintojen suurennusleikkaus voidaan toteuttaa rintaimplantilla, omalla rasvalla tai näiden yhdistelmällä. Tavallisesti voidaan käyttää sileää ja pyöreää rintaimplanttia. Pisaranmallinen anatominen rintaimplantti on tarpeen, jos rintaa tarvitsee erityisesti kohottaa tai pyritään kohottamaan pelkällä rintaimplantilla. Rasvansiirrolla rintaa voi suurentaa noin yhden kuppikoon verran, kun taas rintaimplantilla oman rinnan tilavuuden voi tuplata.
Rinnat
Kirurginen toimenpide
Toipuminen 2-4 viikkoa
Rintojen suurennus implanteilla
Rintojen suurennus implanteilla (silikoniproteesiaugmentaatio) on tehokas keino korjata ja palauttaa rintojen muotoa, ryhtiä sekä kokoa. Leikkauksen suunnittelussa otetaan huomioon rinnan yksilölliset pehmytkudosominaisuudet, joiden perusteella voidaan määrittää sekä pienin että suurin ihanteellinen tilavuudenmuutos, jolla rinnan kokoa ja muotoa voidaan muuttaa sekä korjata ilman, että itse rintarauhaskudosta joudutaan varsinaisesti muokkaamaan. Käytämme vain laadukkaita ja tutkittuja implantteja.
Rintojen suurennus omalla rasvalla
Rintojen suurentaminen omalla rasvalla on vaihtoehto silikoniproteesille erityisesti silloin, kun samalla toiveena on myös jonkin alueen rasvaimu. Tällöin voidaan yhdistää kahden toimenpiteen edut samaan toipumiseen. Rasvansiirrolla suurennettaessa yhtä suuri kertatilavuudenmuutos kuin silikoniproteeseilla ei ole aina mahdollista. Tämän vuoksi täydentävä toimenpide voi olla tarpeen. Käytännössä suurin mahdollinen kertasuurennus on parhaimmillaan yhden kuppikoon luokkaa. Lopullinen tulos on kuitenkin täysin luonnollinen, koska suurentamisen käytetään vain omaa rasvaa. Mikäli omaa rasvaa ei ole tarpeeksi siirrettäväksi, voidaan myös yhdistää silikoniproteesi- ja rasvansiirtosuurennuksen edut.
Rintojen suurennus implanteilla
Tavanomainen rinnan suurennusleikkaukseen hakeutumisen syy on raskauden ja imetyksen jälkeen surkastuneet rinnat, jotka ovat menettäneet aikaisemman ryhtinsä, muotonsa ja kokonsa. Tällaisessa tilanteessa rintojen yläosa on tyhjentynyt ja jäljellä oleva rintarauhaskudos on pudonnut alaspäin kudosten löystymisen myötä. Tyypillinen potilas on 30-40-vuotias muutaman lapsen äiti, joka kaipaa takaisin aikaisempaa rintojen muotoa, ryhtiä ja kokoa. Toinen potilasryhmä ovat nuoret naiset, joilla rintojen koko ja muoto ovat jääneet paljolti kehittymättä ja ovat selvässä epäsuhdassa muuhun vartaloon. Osalla vastaanotolle hakeutuvista naisista on toiveena selvästi erottuvat, kookkaat ja ryhdikkäät rinnat. Oli lähtötilanteena mikä tahansa edellä kuvatuista, rintojen suurennusleikkauksella on mahdollista palauttaa, korjata ja saavuttaa rintojen kaunis ja toiveiden mukainen koko, ryhti ja muoto. On todettu, että saavutettaessa ja palautettaessa vartalon sopusuhtaisuus rintojen suurennuksella, tyytyväisyys omaan vartaloon paranee niin, että se kohentaa selvästi kokemusta elämänlaadun tasosta ja tasapainoisuudesta.
Voit tutustua hinnastoomme täällä. Toimenpiteen tarkka hinta annetaan lääkärin vastaanotolla tehdyn toimenpidesuunnitelman jälkeen.
Leikkauksen suunnittelu
Aivan keskeinen asia rintojen suurennusleikkauksen suunnittelussa on valita oikean mallinen ja kokoinen implantti. Erilaiset vartalon ja rintakehän mallit sekä toisaalta potilaan pehmytkudosominaisuudet määrittävät sen, mikä on implantin vähimmäis- ja toisaalta enimmäistilavuus, jolla saavutetaan sopiva täyttö, jolla rinnan menetetty tilavuus, muoto ja ryhti voidaan palauttaa ihanteellisesti. Anatomisella eli pisaranmallisella muotonsa säilyttävällä implantilla saavutetaan luonnollisempi tulos ja toisaalta laskeutuneessa rinnassa on lähes välttämätöntä käyttää tätä implanttimallia, koska sillä on paras nostava vaikutus. Pyöreä implantti tuo korostuneemman täytön dekoltee-alueelle ja sitä voidaan käyttää rinnassa, joka ei ole laskeutunut liian voimakkaasti.
Rintojen suurennusleikkausta edeltävä mammografia tai ultraääni ei ole välttämätön. Tutkimustarve määräytyy iän ja mahdollisten aikaisempien löydösten perusteella. Tämän arvioi plastiikkakirurgi. Pääsääntöisesti kuvantamistarve on yli 30-vuotiailla. Nuoremmilla rinnan kuvannetaan, jos potilaalla tai lähisukulaisilla on ollut solu- tai syöpämuutoksia nuorella iällä tai jos vastaanotolla todetaan löydöksiä, joita tulee selvittää tai tarkentaa.
Kannatta kuitenkin muistaa, että jatkossa implanteilla suurennettujen rintojen tutkimisessa ultraääni ja rintojen magneettikuvaus ovat sopivin ja paras vaihtoehto.
Leikkaustekniikka
Rintojen suurennusleikkaus tehdään tavallisesti yleisanestesiassa. Valikoiduissa tapauksissa toimenpide voidaan tehdä myös paikallispuudutuksessa ja rauhoittavassa lääkityksessä. Leikkausmenetelmiä on kuvattu ajan kuluessa useita. Aikaisemmin yleisimmin vakiintuneeksi ja turvallisimmaksi tekniikaksi muodostui rinnan aluspoimuun tehty viilto ja ns. kaksikerrostekniikka (dual plane), jossa 2/3 implantin yläosasta sijoitetaan rintalihaksen alle ja alaosa jää rintarauhaskudoksen ja ihon alle. Tämä edellyttää rintalihaksen alakeskiosan reunan irrottamista, jolloin lihas vetäytyy hivenen ylemmäksi. Tämä tuo toisaalta hyvän pehmytkudospeiton implantin yläosalle ja toisaalta mahdollistaa erityisesti anatomisen proteesin rintaa nostavan vaikutuksen. Rinnan aluspoimun viilto on lyhyt. Noin 3 dl proteesi edellyttää 45 mm viiltoa. Arpi piiloutuu rinnanaluspoimuun ja sijoitetaan niin, että se ei esim. käsiä nostaessa tulee esiin bikinien yläosan alta. Lihastasku on käytännössä välttämätön naisilla, joilla on ohut iho ja vähän ihonalaisrasvaa. Hoikilla naisilla nimittäin rintalihaksen päälle asetetun implantin reunat näkyvät todennäköisesti varsin selvästi. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jos nainen voi tuntea tai nähdä kylkiluunsa ihon alla, myös implantin reuna näkyy tai tuntuu (tämä pätee myös kaksikerrostekniikassa implantin aivan alimpaan osaan, joka on ainoastaan ihon ja ihonalaisrasvan alla). Lihaskalvon alainen implanttitasku on viime vuosina yleistynyt. Nykyään jo yli puolelle potilaista rintaimplantin voi sijoittaa lihaskalvon alle, jolloin toipuminen on nopeampaa ja kivuttomampaa.
Nänninympärysviillosta on yleisesti luovuttu, koska tekniikka lisää leikkauksen jälkeisen kapselikovettumariskin 10-15 kertaiseksi. Kainaloon tehdyn viillon kautta on vaikeampi hallita rinnan muotoa ja käytännössä vaadittavan anatomisen implantin sijoittaminen hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta. Lisäksi kapselikovettumariski on hivenen korkeampi kuin rinnan aluspoimuviillosta.
Sileällä implantilla on aivan aavistuksen korkeampi kapselikovettumariski, mutta toisaalta sillä ei ole imusolusyöpäriskiä (BIA-ALCL, kts. alla). Pyöreää implanttia on mahdollista saada sileänä. Myös Motivan Silksurface rintaimplantti luokitellaan sileäksi. Monet sileän implantin valinneet naiset kuvaavat lopputulosta erityisen luonnolliseksi, koska sileä implantti myötää ja liikkuu implanttitaskussa, jolloin se on mahdollisimman havaitsematon.
Olennainen osa leikkausta on implantin ja implanttitaskun huuhtelu vahvalla kolmoisantibioottiliuoksella. Tämä rutiininomainen osa leikkausta on välttämätön, koska sen on todettu huomattavasti alentavan kapselikovettumariskiä. Oikealla implanttivalinnalla, oikealla ja huolellisella kirurgisella tekniikalla sekä antibioottihuuhtelulla kapselikovettuma riskin voidaan arvioida olevan 10-15 vuoden seurannassa alle 1 %.
Leikkauksen jälkeen
Leikkauksen jälkeen rinnat ovat jonkin verran turvoksissa. Turvotus näkyy erityisesti rinnan yläosan pulleutena. Turvotus häviää muutamassa viikossa ja seuraavien 2-3 kuukauden aikana rinta saavuttaa lopullisen muotonsa, kun implantti asettuu luonnollisesti suhteessa pehmytkudoksiin ja kun leikkauksesta johtuva arpikudos pehmenee kypsyessään.
Leikkauksen jälkeinen kipu on yksilöllistä. Pisimmillään kipua voi olla 2-3 viikkoa leikkauksen jälkeen. Tavanomaiset kipulääkkeet, kuten ibuprofeeni 600 mg x 1-4 ja parasetamoli 1 g x 1-3, ovat useimmiten riittäviä.
Oleellista leikkauksen jälkeen on tukiliivien käyttö. Tukiliivejä tulee käyttää ympäri vuorokauden 1. kuukauden ajan ja 2. kuukauden ajan fyysisen rasituksen yhteydessä. Tukiliivit yhdistettynä napakkaan urheilutoppiin on hyvä yhdistelmä. Ensimmäisten 5-7 päivän ajan on syytä välttää käsivarsien nostoa yli vaakatason, tämän jälkeen liikelaajuuksien palauttaminen ja ylläpitäminen käsivarsien omalla painolla on suositeltavaa. Varsinaisia rintalihasten voimaliikkeitä (kotiaskareet, kevyt työ) on syytä välttää parin viikon ajan. Normaaliin rintalihasten käyttöön voi palata tämän jälkeen, mutta varsinaisen rintalihastreenin voi aloittaa vasta 2 kuukautta rintojen suurennusleikkauksesta. Kaarituellisiin rintaliiveihin voi palata aikaisintaan 2 kuukauden kuluttua.
Haavat ja arvet tuetaan ruskealla Micropore-teipillä 3 kk ajan, jotta ne eivät leviäisi tai kehittäisi arven ylikasvua. Ensimmäinen teippien vaihto ja ompeleiden päiden katkaisu tapahtuu 10 päivän kuluttua suurennusleikkauksesta (sairaanhoitajan kontrollikäynnillä). Tämän jälkeen teipit vaihdetaan itse noin viikon välein, ja silloin arpialueet voi pestä kunnolla. Teippihoidon jälkeen voi jatkaa silikonigeelillä (esim. Kelo-Cote) vielä 1-3 kk ajan, erityisesti, jos on taipumusta arpien liikakasvuun. Arvet tulee suojata auringolta, kunnes ne ovat vaalenneet (tavallisesti noin vuoden ajan).
Rintojen suurennusleikkauksen komplikaatiot
Infektiot, suuret mustelmat ja verenvuodot rintojen suurennusleikkauksen jälkeen ovat hyvin harvinaisia. Vielä 10-15 vuotta sitten implanttirintojen kovettuminen eli kapselikontraktuura oli valitettavan yleistä (eri tutkimusten mukaan jopa 15-20%). Kapselikovettuman seurauksena rinnoista tulee kovat ja kiinteät, pahimmillaan muoto kärsii huomattavasti ja rinnat ovat kivuliaat. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan kyseessä näyttäisi olevan bakteerien ja bakteerien jäänteiden aiheuttama sairaus. Kirurgisesta alkoholipudistuksesta huolimatta ihon pinnalle jää aina hyvin pieniä jäämiä ihon omista bakteereista. Nämä bakteerijäämät elimistön puolustusjärjestelmä hoitaa normaalitilanteessa helposti pois. Implanttikirurgiassa tilanne on kuitenkin toinen, koska kyse on vierasesineestä, jossa ei ole verenkiertoa. Implantin pinnalle mahdollisesti joutuvat bakteerit aiheuttavat vaimentuneen ja pitkittyneen kudospuolustusreaktion, koska elimistö ei pääse bakteereihin kunnolla käsiksi. Lisäksi bakteerit muodostavat implantin pinnalle ns. biofilmin, jonka suojassa ne voivat olla. Tilanne ei johda varsinaiseen tulehdukseen, vaan pitkittyneeseen elimistön puolustusreaktioon, jonka seurauksena muodostuu paksuuntunut sidekudoskapseli ja rinta kovettuu. Kapseloituminen ei ole vaarallista, mutta pilaa pahimmillaan rinnan kauniin muodon ja vaatii uusintaleikkauksen. Normaalitilanteessa implantin ympärille muodostuva kapseli on ohut ja pitää implantin asianmukaisesti paikoillaan. Edellä kuvatussa kapselikovettumassa bakteerien vaikutuksesta kapselista tulee reaktion seurauksena liian paksu.
Olennainen osa leikkausta on siis implantin ja implanttitaskun huuhtelu vahvalla kolmoisantibioottiliuoksella. Tämä rutiininomainen osa leikkausta on välttämätön, koska sen on todettu huomattavasti alentavan kapselikovettumariskiä. Asianmukaisella suunnittelulla, oikealla implanttivalinnalla, täsmällisellä ja huolellisella kirurgisella tekniikalla sekä antibioottihuuhtelulla kapselikovettuma riskin voidaan nykyään arvioida olevan 10-15 vuoden seurannassa alle 1 %.
Rintojen suurennusleikkaukseen jälkeen ilmenevä hyvin harvinainen imusolusyöpä eli BIA-ALCL (Breast Implant Associated Anaplastic Large Cell Lymfooma) on tiettyihin karheisiin implantteihin liittyvä syöpätyyppi. Suurin riski (1/3000 normaaliväestöön verrattuna eli 0,3 promillea) on jo markkinoilta pois vedetyillä Natrelle (McGhan) implanteilla. Muilla karheilla implanteilla riskin arvioidaan olevan 1/60.000-100.000 eli 0,01-0,02 promillea. Keskimäärin tauti ilmenee noin 8 vuotta leikkauksesta ja oireilee rinnan turpoamisena. Diagnoosi tehdään ultraäänitutkimuksen, kudosnestenäytteiden ja tarvittaessa magneettikuvauksen avulla. Hoito on implantin ja kudoskapselin poisto. Tarvittaessa voidaan myös antaa lisähoitoja. Nykyisen arvion mukaan oireettomia karheita implantteja ei tarvitse vaihtaa, vaan seuranta riittää (ultraäänitutkimus kahden vuoden välein).
Jäikö jotain kysyttävää?
UKK
Ovatko kaikki implantit samanlaisia?
Implantteja on karkeasti kahdenlaisia, pyöreitä ja anatomisia (pisaran mallisia). Anatomisten kuori on karhea ja geeli muotoaan paremmin pitävä ja samalla kiinteämpi. Käytännössä anatomisia käytetään nykyään vain, jos rintaa kohotetaan pelkällä implantilla (5-10 % leikkauksista). Yleisimmin nykyään käytetään pyöreitä implantteja (90-95% leikkauksista), joissa on sekä karheaa että sileää tai lähes sileää (silkkikarhennus) kuorta. Lisäksi geeleissä on valittavissa kiinteämpää ja pehmeämpää. Nämä kaikki vaihtoehdot vaikuttavat siihen, kuinka implantti käyttäytyy suhteessa rintaan. Kaikki implanttimerkit eivät ole samanlaisia. Niissä on eroja perusrakenteen, tehdyn seurantatutkimustyön että takuiden suhteen. Suomessa käytettävien rintaimplanttien tulee olla Fimean hyväksymiä ja valvomia lääkinnällisiä luokka III tarvikkeita/laitteita.
Mitä rintaimplantteja käytätte?
Käytämme laadukkaita sekä hyvin tutkittuja Motivan ja Mentorin rintaimplantteja.
Kuinka paljon rintaa voi kerralla suurentaa? Kuinka monta kuppikokoa se on?
Tämä riippuu paljon lähtötilanteesta ja potilaan omista kudosominaisuuksista sekä rintakehän mitoista. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että maksimissaan rintaa voidaan suurentaa oman rinnan tilavuuden verran eli tuplata rinnan tilavuus. Lähtötilavuus karkeasti esim. 70B rinnassa on noin 2.5-3.0 dl ja 85B rinnassa noin 4.0-4.5 dl, koska rintaliiveissä käytetty kuppikoko on riippuvainen rintakehän ympärysmitasta (saman kuppikoon tilavuus kasvaa, kun ympärysmitta kasvaa). Tavallisesti oman rinnan tilavuus arvioidaan alakanttiin. Yllä mainituilla esimerkkimitoilla kuppikoko muuttuu karkeasti B>DD. Kuppikoon tilavuus vaihtelee kuitenkin valmistajienkin välillä paljon.
Koska implanttikoko valitaan ja kuka siitä päättää?
Implanttikoon ja -mallin valinta tehdään yhdessä potilaan kanssa suunnitteluvastaanotolla. Usein leikkaukseen valitaan kaksi vaihtoehtoparia, joista plastiikkakirurgi valitsee parhaiten sopivan vaihtoehdon. Vaihtoehtojen välillä on pienet 2-5 mm mitta- ja 25-50 ml tilavuuserot.
Voiko rintaimplanttileikkauksen tehdä paikallispuudutuksessa?
Leikkauksen voi tehdä paikallispuudutuksessa ja rauhoittavassa lääkityksessä. Tämä riippuu potilaan kudostilanteesta, implanttikoosta ja valittavasta implanttitaskusta. On kuitenkin tavallisempaa, että leikkaus tehdään nukutuksessa.
Kuinka usein rintaimplantit tule vaihtaa?
Lähtökohtaisesti nykyaikaisia ja laadukkaita implantteja ei tarvitse vaihtaa. Tavallisesti vaihtotarve voi tulla, jos esteettinen tulos muuttuu esimerkiksi raskauksien tai laihtumisen myötä, tai jos myöhemmin on toive suuremmasta tai eri mallisesta implantista.
Onko implanteilla takuu?
Osa valmistajista tarjoaa takuun automaattisesti (esim. Mentor), osalla se tulee hankkia itse lisäpalveluna (esim. Motiva). Käytännössä takuu tarkoittaa kapseloitumis- ja rikkoutumistakuuta, mikä korvaa uudet implantit, mutta ei leikkauskuluja (kapseloituminen). Implantin rikkoutuessa korvataan myös leikkauskuluja noin 1000 euron verran.